Ekonomistien kirkastettu totuus

Tärkeintä tieteessä on, mitä kysytään, miten kysytään, mikä jätetään kysymättä.

Helsingin yliopiston taloustieteen professori intoili taloustieteen metodisen kirkkauden puolesta Tiedekulmassa 8.2.2023. Ekonomisti eristää maailmasta pienen palasen, poistaa palasesta roskat ja louhii esiin kirkkaan totuuden, hän kertoi.

Tohtoriyrittäjä Lauri Törhösen kerrotaan kirjoittaneen tajunnan virtaa. Tiettävästi hän ei eristänyt, ei vierastanut roskia ja antoi maailman tulla tekstiin lähes sellaisenaan?

Kumpi näistä on tietona, tieteenä, taiteena antoisampaa? Kumpi tarjoaa aineksia ymmärtämiseen? Kumpi on hyvempi kuvaus maailmasta?

Vastaus ei ole itsestään selvä.

Jospa tajunnan virta kuvaa maailmaa ja maailman kokemista osuvasti. Sitähän elämä on: tapahtumien virtaa, ilmiöiden virtaa, olioiden seassa sekoilua, tajuamaan yrittämistä, tajunnanvirtaa,

HS:n päätoimittaja Erja Yläjärvi sanoo että HS:n tehtävä on kuvata maailmaa sellaisena kuin se on. Näin siis näkee tehtävänsä laatulehti. Laatu on kuva, toiste. Onko se ymmärryksen aines?
Onko mielekästä puhua tieteestä erillisenä sfäärinä, oliona. Tiede on vain yksi tapa mietiskellä maailmojen kulkua, ei muuta.

Onko tieteilyn tehtävä kuvata maailmaa? Kertoa maailmasta. Onko tiede elinkeino harjoittajilleen? Keino tulla esille? Kenelle tiedettä tehdään? Kuka tiedettä käyttää ja mihin?

Mikä varmistaa, ettei tieteily kerro harhaista kuvaa maailmasta? Tieteen sisäiset kriteerit ei siihen riitä. Ne voivat viedä entistä enemmän harhaan: kysymysten valikointi ja torjunta, sosiaalinen eristäytyminen, kohteen eristäminen, kontekstien hylkäys, skientismi, usko oman tiedon ylivoimaan, hierarkiat. Mikä on tiedon intressi, kysyttiin muinoin.

Ekonomistien kirkastusmetodi voi olla totta omien rajojensa sisällä. Tai: tuskin sielläkään. Konteksti, ympäröivä sekasotku, kokemuksellisuus.

Pohjoisen Euroopan filosofian opiskelijat olivat semineeranneet Tartossa (Niin & näin 4/2023). Ohjelman osana oli transfilosofia, transihmisten kokemus sukupuolestaan. Monille aihe tuntui aluksi absurdilta. Kunnes huomattiin, että toisen ihmisen lähestyminen annettujen käsitteiden kautta voi kääntyä toisen väkivaltaiseksi muovaamiseksi. Käsitemäärittelyn ja ihmisen määrittämättömyyden välillä on vahva jännite. Kuinka tehdä transfilosofiaa ilman että etukäteen määrittellään mitä (trans)ihmisyys on? Kuinka ihmistaloutta tutkitaan ilman että ihminen ja ihmisyys jotenkin ymmärretään ja määritellään? Tähän kysymykseen taloustieteeksi kutsuttu toiminta on antanut mielestään oikean vastauksen parisensataa vuotta. Kysymystä pyörittelee Sixten Korkman HS-kolumnissaan 2024. Erilaiset ja kilpailevat lähestymistavat taloustiede on koppavasti ja vallakkasti sulkenut ulos.

Olettamuksena taloustieteijöiksi kutsutuilla on heidän ihmiskuvansa oikeellisuus. Sanja Hakala esittää taloustieteelle vakavan ja, voinee sanoa, murskaavan haasteen kirjoituksessa Sosiaaliset materiaalinsiirrot evoluution leikkikaluna.

Hakala aloittaa:
”Sosiaalisuuden evoluutio on yksi elämän suurimmista ihmeistä. Kilpailua painottavassa nykykultturissamme evoluutio esitetään usein kylmänä prosessina, joka johtaa itsekkäimpien ja vahvimpien väistämättömään voittoon lempeiden ja pyyteettömien kustannuksella. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta!”

Pirjo Kristiina Virtanen kertoo videolla otsikolla Vastavuoroisuus ympäristön kanssa.

Filosofian opiskelijoiden Tartto-kysymys järisyttää. Kysymys viiltää taloustiedettä syvimpiä perusteita myöten. Voi sanoa: kaataa moisen tieteen. Taloustiede on parin vuosisadan ajan määritellyt ihmisen ennalta ja käyttänyt itse keksimiään määritelmiä metodikirkastustensa annettuna perusteena.

Ihmisen he määrittelevät 1) oman edun ajajaksi, 2) kuluttajaksi, 3) työvoimaksi.

Taloustieteilijät ovat kadottaneet filosofian, maailmojen moninaisuuden, kontekstin, tajunnanvirran. Taloustiede on väkivallan tiedettä.

Kuka vielä pitää Suomen Pankin ja VM:n talousennusteita maailman totuudellisena kuvana.

Kaaoksellisuudessaan tajunnanvirta kuvaa maailmaa ja ihmisen kokemusta ymmärrystä luovalla tavalla.